Sähkömarkkinakatsaus 5/2026: Sähköntuotanto Suomessa poikkeusoloissa

Mitä uhkia sähköverkkoon voi kohdistua Suomessa? 

Sähköjärjestelmä on laaja kokonaisuus: siihen kuuluvat tuotanto, siirto, jakelu ja ohjaus. Häiriöitä voi syntyä monesta eri syystä. Usein riskit liittyvät samaan aikaan sekä luontoon että tekniikkaan. 

Tyypillisiä häiriölähteitä ovat esimerkiksi sään ääri-ilmiöt (myrskyt, tykkylumi, poikkeuksellinen pakkanen), tekniset viat tuotannossa tai siirtoyhteyksissä sekä häiriöt rajasiirroissa. Sähköjärjestelmää seurataan jatkuvasti, ja myös käyttötilannetta kuvataan julkisesti (ns. normaali/heikentynyt/vaarassa/häiriö).

Globaalin turvallisuusympäristön muutos ja etenkin Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ovat nostaneet myös Suomessa keskusteluun tahalliset häiriöyritykset kriittiseen infrastruktuuriin. Sähköjärjestelmän kannalta fyysiset iskut, kuten droonit, muistuttavat luonnonilmiöiden aiheuttamia häiriöitä. Tällöin jokin osa sähköjärjestelmää on pois käytöstä, ja siihen voidaan reagoida samaan tapaan kuin vaikkapa myrskytuhoihin.

Hankalimpia uhkia sähköjärjestelmälle ovat markkinoiden haavoittuvuudet. Yksi esimerkki tästä nähtiin tammikuussa 2024, kun vahinko sähkötarjouksen jättämisessä sähköpörssiin johti sähkön hinnan painumiseen keinotekoisen alhaiselle tasolle. Tämä aiheutti samalla kulutuksen kasvupiikin, kun sähköä kuluttamalla saattoi ansaita rahaa. Sähköjärjestelmän tasapainon riitti heilauttamaan inhimillinen virhe, koska markkina ei ollut varautunut siihen, että joku markkinoilla toimisi niin odottamattomalla tavalla. 
 
Kun reservimarkkinat avautuvat uusille toimijoille, virheiden riski voi kasvaa sekä markkinoilla että sähköjärjestelmän toiminnassa. Reservimarkkinoiden on tarkoitus ylläpitää sähköjärjestelmän tasapainoa, mutta huonosti suunnitellut markkinasäännöt voivat jopa ohjata toimijat toimimaan sähköjärjestelmän kannalta haitallisesti. 

Myös tietotekniset haavoittuvuudet voivat aiheuttaa yllättäviä ongelmia. Esimerkiksi akkuvarastojen aktiivikomponenttien valmistaja voi joutua tietomurron kohteeksi ja hyökkääjä kaapata varastojen ohjauksen.  

Yllä luetelluista uhista puhuttaessa on tärkeää muistaa kaksi asiaa: ensinnäkin yksittäinen häiriö ei automaattisesti kaada koko järjestelmää, ja toiseksi varautuminen perustuu Suomessa moninkertaiseen ja monipuoliseen suunnitteluun ja harjoitteluun. 

Mitä tapahtuu, jos sähköasemaan tai ydinvoimalaan osuu drooni?

Sähköasemaan kohdistuva vaurio – oli syy mikä tahansa – käsitellään sähköjärjestelmässä ennen kaikkea paikallisena häiriönä. Tällöin verkon suojaus ja käyttötoiminta reagoivat. Suojausjärjestelmät voivat irrottaa vikaantuneen osan verkosta, jotta muu järjestelmä pysyy vakaana. Tämän jälkeen sähkönsyöttöä pyritään palauttamaan verkkoa uudelleen kytkemällä ja tuotantoa/kulutusta tasapainottamalla. Tässä vaiheessa järjestelmän reservit ovat keskeisiä, koska ne on tarkoitettu juuri tuotannon ja kulutuksen poikkeamien korjaamiseen reaaliajassa.

Jos vaurio on laajempi tai sattuu huonoon aikaan (esimerkiksi kovalla kulutuspiikillä ja samaan aikaan tuotannossa/siirrossa on muita rajoitteita), varautumisen “seuraavat kerrokset” tulevat käyttöön: lisäreservejä aktivoidaan, ja viime kädessä voidaan turvautua varavoimaan tai muihin järjestelmätoimiin. Olennaista on, että varautumista on rakennettu kerroksittain. Juuri siksi yksittäisen tapahtuman seuraukset pyritään rajaamaan.

Paljon sähköntuotantoa yhdessä paikassa voi aiheuttaa laajempia seuraamuksia. Esimerkiksi ydinvoimalaitoksissa tuotanto sijaitsee droonien torjunnan kannalta haasteellisesti pienellä alueella. Sama varautumisen kerrosajattelu ja ongelman rajaaminen pätevät kuitenkin myös isojen tuotantolaitosten häiriötilanteiden kohdalla.

Miten Suomi on varautunut sähkön tuotannossa tai jakelussa tapahtuviin häiriöihin?

Sähköä on tuotettava ja kulutettava aina yhtä paljon. Poikkeamat korjataan nopeasti usealla “turvakerroksella”.  
Ensimmäinen ja tärkein kerros ovat sähköjärjestelmän reservit, joita hankitaan markkinaehtoisesti ja käytetään sekä normaali- että häiriötilanteissa tehotasapainon ja taajuuden hallintaan. Reservi voi olla tuotantoa, kulutusta tai varastointia, kunhan se täyttää reserveille asetetut vaatimukset.

Seuraava kerros on varavoima (häiriöreservi): sitä pidetään valmiudessa harvinaisia mutta vakavampia häiriöitä varten. Varavoiman idea on yksinkertainen: jos sähköntuotannossa tai siirrossa tapahtuu äkillinen iso menetys, lisätehoa voidaan käynnistää nopeasti. Fingridin kuvaamassa varavoimajärjestelyssä tehoa on varattu häiriötilanteisiin ja varavoiman käynnistyminen tapahtuu minuuteissa.

Tehoreservi on erillinen järjestelmä, jolla turvataan toimitusvarmuutta tilanteissa, joissa markkinaehtoinen tarjonta ei riitä kattamaan kulutusta. Energiavirasto määrittää tehoreservin tarpeen ja Fingridin tytäryhtiö Finextra hallinnoi järjestelmää. Nykyiselle ja seuraavalle kaudelle 1.11.2026–31.10.2027 ei Energiaviraston mukaan hankita tehoreservikapasiteettia, mikä kertoo siitä, että sähkön riittävyys on arvioitu voitavan turvata muilla keinoin.

Viimeinen kerros on hallittu kulutuksen irtikytkentä eli kiertävät sähkökatkot. Tämä on viimeinen vaihtoehto, jolla pyritään estämään koko järjestelmän kaatuminen. Huoltovarmuuskeskuksen kuvauksen mukaan kiertävät katkot olisivat tyypillisesti noin kahden tunnin mittaisia ja niitä kierrätetään alueiden välillä, jotta vältetään koko Suomen laajuinen pidempi sähköttömyys.

Mikä on “sähköpula”?

“Sähköpula” eli teknisemmin tehopula tarkoittaa tilannetta, jossa sähköä käytetään enemmän kuin sitä ehditään tuottaa ja tuoda maahan. Toisin sanoen tehotasapaino ei täyty. Tehopulatilanteessa viimeinen keino on tehdä hallittuja ja suunnitelmallisia sähkökatkoja, jotta koko järjestelmä ei kaadu.

Tehopulan riski kasvaa talvella, jos samaan aikaan osuu pitkä kova pakkasjakso (kulutus kasvaa), sää on tuuleton (tuotantoa vähemmän) ja lisäksi syntyy häiriöitä tuotannossa tai siirtoyhteyksissä. Tällaiset riskitilanteet painottuvat usein kulutushuippuihin (aamu/ilta).

Suomessa tilanteisiin on valmiina suunnitelmat ja toimintaa on harjoiteltu. Varautumisesta vastaa Suomessa Huoltovarmuuskeskus.

Esimerkiksi datakeskusten yhteydessä on keskusteltu myös sähkön riittävyydestä, mutta tällöin sähköpulalla viitataan sähkön hintaan. Suomessa voidaan tuottaa sähköä riittävästi, mutta kysymys kuuluu, kuinka paljon se maksaa. Lyhytaikaisesti kasvanut kulutus voi nostaa sähkön hintaa. Tällöin ajatellaan, että sähköstä on ”pulaa”, kun sen hinta nousee. Kysymys ei kuitenkaan ole sähkön loppumisesta, vaan normaalista markkinailmiöstä.

Pidemmällä aikavälillä sähköntuotantoa rakennetaan lisää sähkön hinnan noustessa. Sähkön hinta ei ole 20 vuoden aikana Suomessa noussut edes inflaation tahtiin ja hinta onkin tällä hetkellä keinotekoisen alhaisella tasolla. Pitkään jatkuessaan tilanne voi johtaa investointisumaan, kun sähkön hinnan vihdoin noustessa sähköntuotantohankkeet muuttuvat kannattaviksi toteuttaa. Tuloksena voi olla ketjureaktio, kun rakennuskustannukset nousevat useiden samanaikaisten hankkeiden kilpaillessa toteuttajista.

Miksi suomalaiset voivat olla luottavaisin mielin?

Suomessa sähköjärjestelmän vahvuus ei perustu yhteen keinoon, vaan monikerroksiseen varautumiseen ja jatkuvaan tasapainotukseen. Ensimmäinen luottamusta lisäävä tekijä on se, että tehotasapainoa hallitaan joka hetki reservien avulla. Reserviä hankitaan jatkuvasti markkinaehtoisesti ja sitä voidaan tuottaa monenlaisilla resursseilla – tuotannolla, kulutuksella ja varastoilla. 

Toinen tekijä on se, että harvinaisiin mutta vakaviin häiriöihin on olemassa erillisiä varautumiskeinoja, kuten varavoima, joka on pidetty valmiudessa ja jota koekäytetään toimintavarmuuden varmistamiseksi. 

Kolmanneksi, jos tilanne kiristyisi poikkeuksellisesti, valmiina on myös “viimeinen vaihtoehto” eli kiertävät sähkökatkot. Toimintamallin tarkoitus on suojata koko järjestelmää, minimoida haitat ja säilyttää järjestelmän hallinta.

Miten varautumista voisi entisestään parantaa Suomessa?

Varautumisen kehittäminen liittyy sähköjärjestelmän muuttumiseen: sähköistymisen myötä kulutus kasvaa ja tuotanto on yhä enemmän sääriippuvaista. Samalla korostuu sekä fyysinen että kyberresilienssi eli kyky palautua nopeasti erilaisista häiriöistä. Varautumista voidaan vahvistaa erityisesti seuraavilla osa-alueilla:

1. Lisää joustoa ja varastointia järjestelmään.
Reservijärjestelmät on rakennettu niin, että reserviksi voi kelvata tuotanto, kulutus tai varasto. Tämä on tärkeää muuttuvassa järjestelmässä: kun sääriippuva tuotanto vaihtelee, tarvitaan nopeasti aktivoituvaa joustoa taajuuden ja tehotasapainon hallintaan.

 
2. Verkkojen kehittäminen ja älykkäämmät liittymät. 
Sähkömarkkinalain muutoksilla on pyritty tehostamaan kasvavan tuotannon ja kulutuksen liittämistä verkkoon, mm. joustavia liittymissopimuksia koskevilla säännöksillä. Käytännössä tämä tukee hallittua sähköistymistä ja kannustaa ratkaisuja, joilla voidaan reagoida käyttötilanteen muutoksiin (esim. kuormituksen ohjaus ja paikallinen jousto).

3. Hajautettu ja monipuolinen tuotantorakenne. 
Kun tuotantoa on monessa paikassa ja monella teknologialla, yksittäisen häiriön vaikutus pienenee. Hajauttaminen tukee huoltovarmuutta ja vähentää riippuvuutta tuontienergiasta pitkällä aikavälillä. 
 
Merituulivoima on hyvä esimerkki hajautetusta, laajalle alueelle sijoittuvasta tuotannosta: merituulivoimapuistot levittäytyvät laajalle vesistöalueelle, jolloin esimerkiksi yksittäisiin turbiineihin kohdistuva vika tai isku ei pysäytä koko tuotantoa toisin kuin esimerkiksi ydinvoiman kohdalla. Lisäksi merellä tuuliolosuhteet ovat usein tasaisempia kuin maalla, mikä voi parantaa tuotannon ennustettavuutta.

4. Vesivoiman kasvava rooli sähköjärjestelmän vakauttajana.  
Vesivoimalla on sähköjärjestelmässä erityinen rooli, koska se on nopeasti säädettävää tuotantoa ja soveltuu hyvin taajuuden ja tehotasapainon hallintaan. Suomessa ja muualla Pohjoismaissa tuntien sisäistä tasapainoa ylläpidetään reservien ja säätöjen avulla, ja vesivoimalaitoksia hyödynnetään tähän tarkoitukseen laajasti. Vesivoiman säätökyky ja varastointiluonteinen ominaisuus (vesialtaat/tekoaltaat) tekevät siitä keskeisen joustavan resurssin erityisesti tuuli- ja aurinkovoiman osuuden kasvaessa.

5. Markkinoiden ja teknologian kestävyyden suunnitelmallinen parantaminen. 
On tärkeä pyrkiä rajoittamaan yhden markkinaosapuolen vaikutusmahdollisuuksia sähkömarkkinoihin. Markkinapaikoille olisi hyvä lisätä myös ”järjellisyystarkastuksia” perustuen esimerkiksi siihen, paljonko fyysistä tuotantoa ja siirtokapasiteettia on käytettävissä. Markkinat tulee lisäksi suunnitella niin, ettei missään tilanteessa sähköjärjestelmän vakautta heikentävä toiminta olisi taloudellisesti kannattavaa. Myös tietoteknisten riskien hallinta korostuu: mitä enemmän automaatiota ja etäohjausta järjestelmässä on, sitä tärkeämpää on varmistaa, ettei yksittäinen haavoittuvuus voi eskaloitua laajaksi häiriöksi.

KUVA: Jennie Pettersson