Sähkömarkkinakatsaus 4/2026: Miten Lähi-idän tilanne vaikuttaa sähkön hintaan Suomessa?

Miksi Euroopan energiamarkkinat ovat myllerryksessä?

Lähi-idän kriisit nostavat energiamarkkinoilla epävarmuutta ja riskipreemiota, koska alueella on maailman mittakaavassa kriittisiä öljyn, öljytuotteiden ja LNG:n kuljetusreittejä ja tuotantoa. Maailman energiajärjestö IEA:n mukaan Hormuzinsalmen kautta kulkee keskimäärin noin 20 miljoonaa barellia eli tynnyriä öljyä ja öljytuotteita päivässä eli noin 25 % maailman meriteitse kulkevasta öljykaupasta. Samalla reitillä kulkevat myös Qatarin ja UAE:n LNG-kuljetukset, jotka yhdessä ovat lähes 20 % globaalista LNG-viennistä.  

Eurooppa on mukana kriisissä erityisesti globaalin LNG- ja öljymarkkinan kautta. Vaikutus näkyy usein ensin hinnoissa ja volatiliteetissa eli hintojen vaihtelussa, ei välittömissä raaka-aineiden puutoksissa. Reaktiot markkinalla ovat nopeita: Lähi-idän tilanteeseen liittyvä uutisotsikointi näkyy välittömästi öljyn ja kaasun maailmanmarkkinahinnoissa.

IEA on arvioinut, että kriisi voi muuttaa energiapolitiikkaa pysyvämmin: luottamus fossiilisiin toimituksiin heikkenee ja tämä vauhdittaa uusiutuvia, ydinvoimaa ja sähköistymistä. Näin öljyn kysyntä vähenee ajan mittaan.

Millä tavoin Lähi-idän tilanne vaikuttaa Suomeen?

Öljyn hintaa korottaa niin sanottu riskipreemio. Myyjät lisäävät varmuuden vuoksi öljyn hintaan lisiä mahdollisten lisäkustannuksien kattamiseksi, kun on epävarmaa, pystyvätkö he toimittamaan öljyä oletetulla tavalla tai oletetusta satamasta. 

Riskipreemio heijastuu Suomessa nopeasti bensan ja dieselin hintaan ja sitä kautta liikenteen ja logistiikan kustannuksiin. Tämä voi näkyä myös laajemmin inflaation kautta. Poliittinen huomio kohdistuu erityisesti liikennepolttoaineisiin, koska vaikutus kotitalouksille ja yrityksille on välitön. Saatavuusriski syntyy erityisesti, jos merikuljetuksiin tai jalostettuihin tuotteisiin (diesel/jet) tulee häiriöitä.  

Vaikka Eurooppa ei ole suoraan riippuvainen Persianlahden LNG:stä, se on osa globaalia LNG-markkinaa. Kun Hormuzinsalmen liikenne häiriintyy, globaalin LNG:n saatavuus kiristyy ja tämä nostaa Euroopan hintoja kilpailun kautta. Suomi on vähemmän kaasuriippuvainen kuin monet Keski-Euroopan maat, mutta hintavaikutus voi tulla “takakautta” eurooppalaisen markkinakytkennän ja marginaalihinnoittelun kautta.

Esimerkiksi Britanniassa on käyty keskustelua Pohjanmeren lisäporauksesta. Uudet öljykentät eivät kuitenkaan lyhyellä aikavälillä paranna energiaturvaa tai alenna hintoja, koska maat ovat edelleen globaalien markkinahintojen armoilla.

Hormuzinsalmi on globaalisti kriittinen merireitti myös useille hyödykkeille ja elintarvikkeille. Häiriöt alueella voivat vaikuttaa paitsi polttoaineiden, myös ruoan ja lannoitteiden kuljetuksiin ja sitä kautta niiden hintoihin. Toimitusketjuvaikutukset voivat jatkua pitkän aikaa myös siinä tapauksessa, että merireitti palautuisi, koska häiriöt heijastuvat laajasti teollisuuden raaka-ainevirtoihin.

Miksi Lähi-idän tilanne vaikuttaa sähkön hintaan Suomessa?

Euroopan sähkömarkkinassa hinta määräytyy usein “viimeisen tarvittavan tuotantomuodon” mukaan. Eli tilanteessa, jos ei ole halpoja tuotantomuotoja enää tarjolla, on pakko tuottaa sähköä kalliimmilla tuotantotavalla kuten kaasulla, hiilellä tai öljyllä. Silloin sähkön hinta määräytyy näiden kalliimpien tuotantotapojen mukaisesti.

Monissa tilanteissa ”viimeinen tuotantomuoto” on yhä kaasu, jolloin kaasun hinnan ja volatiliteetin nousu voi siirtyä sähkön hintaan. Euroopan sähköjärjestelmä on puhdistunut nopeasti, mikä osaltaan vähentää sitä, kuinka usein ja paljon kalliimpi fossiilinen tuotanto määrää hinnan.

Vaikutus vaihtelee markkinoittain: kaasuriippuvaiset maat kuten Saksa, Alankomaat, Iso-Britannia ja Italia seuraavat kaasua tyypillisesti tiiviimmin, koska kaasu vaikuttaa useammin hinnanmuodostukseen.

Suomessa ja muualla Pohjoismaissa altistus on pienempi. Sähköntuotanto perustuu lähes kokonaan fossiilivapaisiin tuotantomuotoihin eli vesi-, ydin- ja tuulivoimaan. Mutta Suomi ei ole täysin riippumaton “saari”: hintapiikit voivat heijastua siirtoyhteyksien ja yhteismarkkinan kautta. Etenkin, jos Keski-Euroopassa (esim. Saksassa) kaasulauhde on marginaalissa eli kaasu on mukana sähkön hinnanmuodostuksessa.

Miten tilanne on muuttunut vuosikymmenten saatossa?

1980-luvulla Lähi-idän öljyshokit näkyivät Suomessa suoremmin energiajärjestelmässä, yhteiskunnassa ja ihmisten arjessa. Monessa kotitaloudessa oli suora öljylämmitys ja liikenteen polttoaineenkulutus oli selvästi nykyistä suurempaa. Lisäksi vaihtoehtoja (kuten sähköautoja tai lämpöpumppuja) ollut juurikaan saatavilla.

1980-luvulla öljylämmitys oli erittäin yleinen pientaloissa. Esimerkiksi vuonna 1987 Suomessa pientaloista öljylämmitteisiä oli noin 260 000, sähkölämmitteisiä 250 000 ja kaukolämmön piirissä noin 25 000 pientaloa. Kun lämmitysöljy kallistui, vaikutus näkyi suoraan lämmityskustannuksissa ja sitä kautta kotitalouksien ostovoimassa. Nykyisin sähkö on ylivoimaisesti suosituin lämmitysmuoto ja öljy on lämmitysmuotona enää noin 10 % pientalokannasta.

1980-luvulla autoilu oli sekä teknisesti että energiatehokkuuden kannalta eri maailmasta. Henkilöautojen keskimääräinen polttoaineenkulutus oli vuonna 1982 noin 8,5 l/100 km ja keskimääräinen ajosuorite noin 17 800 km/vuosi. Vanhimmat autot kuluttivat reilusti tätä enemmän. Kun bensan ja dieselin hinta nousi, se osui arkeen nopeasti.

Nykyisin liikenteen vaihtoehdot ovat lisääntyneet: uusista henkilöautorekisteröinneistä jo yli puolet ovat täyssähköautoja. Tämä ei poista öljyn hinnan vaikutusta, mutta se hajauttaa riskiä, sillä kaikki eivät ole samalla tavalla riippuvaisia nestemäisistä polttoaineista kuin 1980-luvulla.

Vuonna 1980 öljy kattoi noin 46–48 % Suomen energian kokonaiskulutuksesta, 2020-luvulla lukema oli tippunut 22 prosenttiin. Muutoksia on tapahtunut myös aivan viime vuosina: Lähi-idän kriisi vaikuttaa sähkön hintaan nyt vähemmän kuin 2020‑luvun alun energiakriisin aikana, koska Euroopan energiajärjestelmä on monipuolistunut ja uusiutuvan energian tuotanto on kasvanut. Suomessa on investoitu tuulivoimaan erittäin paljon 2020-luvun alun energiakriisin jälkeen. Näin kaasu on mukana hinnanmuodostuksessa harvemmin. Vuonna 2020 sähkön hinta määräytyi kaasun hinnan mukaan yli 72 % tunneista, kun vuonna 2024 kaasu vaikutti sähkön hintaan alle 40 % tunneista.

Markkina on silti herkkä, koska fossiiliset polttoaineet hinnoitellaan globaaleilla markkinoilla ja riskipreemiot siirtyvät nopeasti sekä kaasuun että öljytuotteisiin.

Riittääkö Euroopassa kaasua ja polttoaineita - ja millä hinnalla?

Euroopan kaasuvarastojen taso oli huhtikuun loppupuolella noin 30 % (päiväkohtainen taso vaihtelee). Tämä kertoo “lämmityskauden jälkeisestä” normaalista kausivaiheesta: talven jälkeen varastot ovat matalat ja kesän aikana niitä täytetään.  Kaasuvarastot ovat nyt noin 10 % normaalia tasoa matalammat verrattuna viiden vuoden keskiarvoon. Kaasuvarastoja täytetään pidemmän ajan toukokuusta marraskuuhun, eli varastojen täyttämiseen menee aina noin kuusi kuukautta. Arvioiden mukaan täysin normaalille tasolle kaasuvarastoja ei ennen talvea saada täytettyä. Markkina on herkkä ja täyttökauden onnistuminen riippuu siitä, kuinka tiukaksi LNG-markkina ja tuontivirrat kehittyvät.

Sähkön osaltakaan ei ole syytä huoleen: Välitöntä fyysistä sähköpulaa ei ole näköpiirissä, kriisin päävaikutus on hinta ja volatiliteetti.

Polttoaineiden osalta EU:lla on lainsäädäntö, joka velvoittaa jäsenmaat pitämään hätävarastoja: vähintään 90 päivän nettotuontia tai 61 päivän kulutusta vastaavan määrän.

Vaikein tilanne Euroopassa on lentopetrolin osalta. Varsinaisia puutoksia ei vielä ole, mutta markkinatilanne on tiukka ja EU selvittää lisätuontia ja varautumistoimia. Eurooppa tuo merkittävän osan lentopetrolistaan, ja jos häiriöt pitkittyvät, vaikutus näkyy ensin hinnassa ja pian tämän jälkeen saatavuuden vaikeutumisena.

Lähteet: Vattenfall, IEA, Euroopan komissio, GIE/AGSI, CNBC, Politico, Energiateollisuus, Tilastokeskus.