Sähkömarkkinakatsaus 11/2026: Oliko sähkö ennen oikeasti halvempaa?

Miten sähkön kokonaishinta on kehittynyt 50 vuoden aikana?

Menneitä muistellaan halvan sähkön aikana. Mutta oliko sähkö ennen oikeasti edullisempaa? Sähkön hintaa ei voi suoraan verrata 1970-luvun markoista tämän päivän euroihin, vaan hinta pitää ensin korjata inflaatiolla.

Kun sähkölämmitteisessä pientalossa asuvan henkilön sähköstään maksama kokonaishinta muutetaan vertailukelpoiseen rahaan, paljastuu, että sähkön hinta ei näytä tasaisesti kallistuvalta käyrältä.

Kokonaishintaan kuuluu sähkön siirtomaksu, verot ja kilpailutettava sähköenergia. Sähkön kokonaishinta oli vuonna 1976 noin 12,9 senttiä kilowattitunnilta syyskuun 2026 rahassa. Vuonna 1990 vastaava hinta oli noin 9,5 senttiä. 1990-luvulla sähkö oli pitkään edullista. Laman heikko kysyntä on mahdollinen osaselitys pitkälle halvalle kaudelle.

Vuosituhannen vaihteen jälkeen hinta alkoi nousta: Vuonna 2005 hinta oli noin 11,4 senttiä ja vuonna 2006 noin 12,0 senttiä. Vuoteen 2011 mennessä hinta oli noussut 15,9 senttiin kilowattitunnilta, eli noin kolmanneksen. Vuonna 2022 energiakriisi kasvatti hinnat uudelle tasolle ja viime vuosina hinta on jälleen laskenut. Vuonna 2024 sähkön kokonaishinta oli syyskuun 2026 rahassa 17,1 senttiä/kWh. Siirtomaksun ja verot sisältävä sähkön kokonaishinta on siis noussut Suomessa lähes 50 vuoden aikana reaalisesti 4,2 snt/kWh eli noin 33 prosenttia.

Miten sähkösopimusten hinnat ovat kehittyneet viime vuosikymmeninä?

Tarkastellaan sähkösopimusten hintakehitystä tarkemmin Energiaviraston L1-tyyppikäyttäjälle tarjottujen yhden vuoden määräaikaisten sopimusten hintavertailun avulla.

L1 kuvaa sähkölämmitteistä pientaloa, jonka vuosikulutus on noin 18 000 kilowattituntia. Tarkastelu ei siis perustu pelkkään pörssisähkön hintaan, vaan sopimukseen, jossa kuluttaja lukitsee energiahinnan vuodeksi ja siirtää markkinahinnan vaihtelun riskin sähkönmyyjälle. Pörssisähköhintoja ei voi verrata myöskään sen takia, että pörssisähkö oli Suomessa 2000-luvulla hyvin marginaalinen tuote sähkömarkkinoilla.

Kun sähkösopimusten tarjoushinnat korjataan inflaatiolla syyskuun 2026 rahaan, vuoden 2006 keskihinta oli noin 7,6 senttiä kilowattitunnilta. Vuonna 2025 hinta oli 8,67 senttiä kilowattitunnilta. Energiakriisivuotta 2022 lukuun ottamatta sähkösopimusten tarjoushinnat ovat pysytelleet viimeiset 20 vuotta lähes samalla tasolla.  

Energiaviraston tiedoissa on katkos vuonna 2020, jonka takia hinta näyttää nollalta.

Miksi sähkön kokonaishinta on noussut Suomessa?

Pelkkä sähköenergian hinta ei ole juurikaan noussut 20 vuodessa, mutta kuluttajan maksama sähkön kokonaishinta on. Mikä selittää kokonaishinnan kasvun?

Vastaus löytyy verotuksesta. Sähkövero arvonlisäveroineen oli vuonna 2006 nimellisesti noin 0,9 senttiä kilowattitunnilta, mikä vastaa noin 1,3 senttiä syyskuun 2026 rahassa. Vuonna 2026 vero oli noin 2,9 senttiä kilowattitunnilta. Reaalisesti vero on siis noussut noin 1,6 senttiä kilowattitunnilta eli noin 118 prosenttia ja on noin 2,2-kertainen vuoden 2006 tasoon verrattuna. Sähköveron poliittisesti päätetty nousu selittääkin 4,2 c/kWh noususta yli kolmanneksen.

Myös sähkön siirtomaksu on noussut. Sähkölämmitteisessä pientalossa asuvan L1-käyttäjän siirtohinta oli vuonna 2006 nimellisesti noin 2,7 senttiä kilowattitunnilta, mikä vastaa noin 4,0 senttiä syyskuun 2026 rahassa. Syyskuussa 2026 siirtohinta oli noin 4,9 senttiä. Reaalisesti siirtohinta on siis noussut 20 vuodessa noin 0,9 senttiä kilowattitunnilta eli noin 23 prosenttia.

Sähköverkko on luonnollinen monopoli. Asiakas voi kilpailuttaa sähkönmyyjänsä, mutta ei paikallista verkkoyhtiötään. Siksi verkkotoimintaa valvotaan ja sen yhteiskunnalliset tavoitteet asetetaan lainsäädännöllä. Vuoden 2013 sähkömarkkinalain keskeisenä tavoitteena oli nostaa sähkönjakelun varmuutta suurhäiriöissä. Jakeluverkko oli suunniteltava ja rakennettava niin, ettei myrsky tai lumikuorma normaalisti aiheuttaisi yli kuuden tunnin keskeytystä asemakaava-alueella tai yli 36 tunnin keskeytystä muualla. Vaatimukset johtivat laajoihin verkkoinvestointeihin. Kuluttaja sai paremman ja säävarmemman verkon, mutta investoinnit näkyvät osaltaan verkkopalvelun hinnassa.

Miksi sähkön spot-hinta vaihtelee päivästä toiseen niin paljon?

Suomalaiset sähkön tukkumarkkinat toimivat markkinaehtoisesti ja ovat niin sanonut energy-only-markkinat. Markkinan tehtävänä ei ole tuottaa samaa hintaa joka tunnille, vaan hinta, jolla sähkön tuotanto ja kulutus kohtaavat. Kun tuotantoa on tarjolla runsaasti, hinta painuu alas. Niukkuuden aikana hinnan pitää nousta, jotta kulutus joustaa, varastot purkautuvat ja kalliskin tuotanto kannattaa tuoda markkinoille.

Järjestelmä on silti rakennettava toimimaan myös niitä harvoina hetkinä, jolloin kulutus on suurta ja tuotantoa niukasti. Talven kylmänä ja tyynenä päivänä voidaan tarvita tuotantoa, akkuja tai kulutusjoustoa, joita suurimpana osana vuodesta ei käytetä.

Mutta kuka haluaa rakentaa ja ylläpitää voimalaitosta, akustoa tai kulutusjoustoa, jota tarvitaan vain vuoden vaikeimpina tunteina? Tällaisten resurssien pitää pystyä tienaamaan rahaa harvojen niukkuustuntien aikana, muuten ne jäävät rakentamatta. Siksi hetkittäinen hyvin korkea tuntihinta ja edullinen sähkö pitkällä aikavälillä eivät välttämättä ole ristiriidassa. Ne voivat olla saman markkinamekanismin kaksi puolta.

Hintapiikin poistaminen ei ole sama asia kuin sen taustalla olevan niukkuuden poistaminen. Jos sähköä on pakkasaamuna liian vähän, pelkkä hinnan rajoittaminen ei tuo järjestelmään lisää tuotantoa, varastointia tai joustoa. Halvat tunnit pitävät energian keskihintaa alhaalla. Kalliit tunnit kertovat, milloin järjestelmä tarvitsee lisää tuotantoa, varastointia tai joustoa.

Markkinan tarve korkeille niukkuushinnoille ei tarkoita, että kuluttajan pitäisi altistua niille suoraan. Kuluttaja voi ostaa kiinteähintaisen sopimuksen, jossa myyjä ottaa asiakkaan puolesta tuntihinnan riskin ja suojaa sen markkinoilla. Inflaatio huomioiden sähköenergian hinnassa ei näy vuoden 2006 jälkeen kallistumistrendiä, kun tarkastellaan näitä kiinteähintaisia sopimuksia. Markkina siis toimii.

Lähteet: Energiavirasto, Sähkömarkkinalaki: HE 20/2013 ja sähkömarkkinalaki 588/2013, Fingrid, Tilastokeskus.