Sähkömarkkinakatsaus 2/2026: Pohjoismainen vesitilanne

1.    Mikä on hydrologinen tase? 

Hydrologinen tase kuvaa, kuinka paljon vettä Pohjoismaiden vesivoimajärjestelmässä on suhteessa pitkän aikavälin keskiarvoon. Siihen lasketaan sekä vesivoima¬-altaiden vesimäärä että lumen vesiarvo ja maaperän kosteus. 

Pohjoismaissa suuri osa sähköstä tuotetaan vesivoimalla, joten hydrologinen tase kertoo käytännössä, kuinka “täynnä” vesivoimajärjestelmä on tulevaa sähköntuotantoa varten. 

Hyvä hydrologinen tase antaa mahdollisuuden säätövoimaan silloin, kun tuulettomina hetkinä tuulituotanto ei pysty tuottamaan sähköä tarpeeksi. Näin ollen Pohjoismaiden hyvä vesitilanne vaikuttaa Suomen hintoihin laskevasti, koska edullista vesivoimalla tuotettua sähköä voidaan tuoda Ruotsista ja Norjasta tuulettomina päivinä Suomeen.

Ja toisinpäin: kun tase on alijäämäinen eli vettä on vähemmän kuin normaalisti, vesivoimaa on vähemmän käytettävissä ja sähkön tukkuhinnat reagoivat herkemmin. 

2.    Millaiselta Pohjoismainen hydrologinen tase näyttää tällä hetkellä? 

Tällä hetkellä hydrologinen tase on historiallisen huono. Tase on reippaasti alle normaalin, noin -27 TWh. Taso on matalin kymmeneen vuoteen. 

Järjestelmässä on toisin sanoen vesivajetta verrattuna siihen, mitä tähän vuodenaikaan normaalisti pitäisi olla. Muutos on ollut nopea: viime talvena hydrologinen tase oli +17 TWh eli todella hyvällä tasolla. 

3.    Miksi hydrologinen tase on nyt niin alhaalla? 

Tilanne on monen epäonnisen tekijän summa. Tase on painunut alijäämäiseksi ennen kaikkea pitkään jatkuneen vähäsateisen jakson vuoksi. Lisäksi lumivarastot ovat heikkoja ja haihdunta on ollut voimakasta. Myös matalat vesivoima‑ ja pohjavesivarastot sekä ilmastonmuutoksen aiheuttama sään epävakaus, erityisesti Norjassa ja Pohjoismaiden itäosissa, ovat pahentaneet tilannetta.
 
Vuoden 2025 kevät, kesä ja syksy olivat normaalia kuivempia erityisesti Etelä‑ ja Keski‑Norjassa, Ruotsin itäosissa sekä Suomessa. Sateet ovat tulleet myös talven aikana osittain vetenä eivätkä ole kertyneet lumivarastoksi. Näin ollen odotettavissa on, että kevään virtaamat jäävät normaalia pienemmiksi. 

Muut syyt ovat olleet myös kovat pakkaset, joiden aikana tuulituotanto on ollut reippaasti alle normaalin. Kun vielä tuuleton kylmä jakso on ollut pitkä aina tähän päivään asti, vesivoimaa on jouduttu käyttämään tavallista enemmän kattamaan sähkönkysynnän.

Eli kyse ei ole yhdestä yksittäisestä sääilmiöstä, vaan useamman peräkkäisen vähäsateisen ja keskimääräistä lämpimämmän jakson yhteisvaikutuksesta. Tämä on vähentänyt sekä juoksutettavaa vettä että tulevaa “vesipankkia” lumena.

4.    Missä hydrologinen tase on alhaisin?

Huolestuttavin tilanne on Norjassa. Vesivoimavarastot ovat poikkeuksellisen alhaisella tasolla erityisesti Etelä-Norjassa. Norjan hydrologinen tase on alkuvuonna 2026 ollut lähellä alhaisinta tasoaan 30 vuoteen vähäisten vesivirtaamien, suurien tuotantomäärien sekä lisääntyneen sähkön viennin takia, joka on syventänyt entisestään alijäämää. Norja vie paljon sähköä muun muassa Iso-Britanniaan. 

Etelä- ja Länsi-Norja muodostavat “selkärangan” koko Pohjoismaiselle vesivoimajärjestelmälle. Kun näiden alueiden altaat ja lumivarastot ovat normaalia matalammalla, koko Pohjoismaiden vesivoimakapasiteetin joustavuus heikkenee.

5.    Miten tilanne vaikuttaa Suomeen? 

Suomi käyttää enemmän sähköä, kuin mitä itse tuottaa eli Suomi on sähkön nettotuoja. Maamme on riippuvainen Pohjoismaisesta vesivoimasta ja siirtoyhteyksistä. 

Heikko hydrologinen tase on tyypillisesti nostanut sähkön tukkuhintoja Pohjoismaissa, koska vesivoimaa on vähemmän tarjolla ja järjestelmä joutuu tukeutumaan kalliimpaan tuotantoon. Hinnat saattavat myös heilua enemmän, kun vesivoiman säätövara pienenee. 

6.    Miltä tulevaisuus näyttää hydrologisen taseen osalta? 

Kevään sademäärä ja lumen sulaminen ratkaisevat suunnan. Maalis-huhtikuu määrittää, miten tilanne kehittyy. Sateinen kevät saattaa painaa hinnat alas, mutta kuiva kevät voi puolestaan pitää tukku‑ ja futuurihinnat selvästi normaalia korkeammalla. 

Parhaassa tapauksessa kevään ja alkukesän aikana saadaan normaalia enemmän sateita vesivoima-alueille, ja osa sateista tulee vielä lumena. Tämä parantaisi sekä altaiden täyttöastetta että lumen vesiarvoa ennen sulamiskautta. 

Tavallisin skenaario on, että kevät on sademääriltään normaali tai hieman kuiva. Tällöin vesitilanne paranee hitaasti ja historiallisessa valossa tarkasteltuna hinnat voivat pysyä tällöin koholla koko kevään.

Huonoin skenaario on puolestaan pitkittynyt kuiva ja lämmin jakso: Sää jatkuu vähäsateisena ja keskimääräistä lämpimämpänä, jolloin sekä altaiden täyttö että lumivaraston kasvu jäävät heikoiksi. Kevään sulamisvesi on niukka, ja hydrologinen alijäämä syvenee entisestään. Tällöin hintapiikkien mahdollisuus kasvaa suuremmaksi.
 
Tilanteeseen liittyy myös riski toistuvuudesta: Jos tällaiset heikot vesivuodet yleistyvät ilmastonmuutoksen myötä, vesiriski muuttuu yksittäisestä poikkeamasta rakenteelliseksi tekijäksi, mikä nostaa pysyvää riskipreemiota Pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla.

Lähteet: Vattenfall