Suomi avaa maailman ensimmäisen loppusijoituspaikan ydinjätteelle
Suomeen rakennetaan ydinjätteen loppusijoituspaikka ruotsalaisella menetelmällä. Sijoituspaikan odotetaan valmistuvan 2020-luvun puolivälissä, ja se on ensimmäinen laatuaan.
Ydinvoiman tuottama energia on fossiilivapaata mutta radioaktiivisen ydinjätteen loppusijoitus on ollut kiistakysymys vuosikymmenten ajan. Vuonna 2022 Euroopan unioni teki päätöksen, joka edistää ydinvoimaan tehtäviä investointeja. Koska Euroopassa tuotetaan jatkossakin sähköä ydinvoimalla, jäsenvaltiot tutkivat jätteen loppusijoitusvaihtoehtoja.
Ydinjätteen määrä siis kasvaa jatkossa. Ruotsissa ja Suomessa on kehitetty pitkän ajan ratkaisuja ydinjätteen loppusijoitukseen. Ympäristöteknologian asiantuntijaorganisaatio Posiva Oy on rakentanut Suomeen loppusijoituspaikan, joka perustuu Ruotsin ydinjätteiden hallintayhtiö SKB:n kehittämään menetelmään. Posiva hakee parhaillaan lupaa laitoksen käyttöön. Suomesta tulee näin ollen maailman ensimmäinen maa, jossa ydinjäte voidaan turvallisesti säilöä vähintään 100 000 vuoden ajan.
Ydinjätteen suora säteily hajoaa noin tuhannen vuoden kuluessa, mutta ydinjäte pysyy haitallisena senkin jälkeen, minkä vuoksi ydinjätteen sijoitukseen tarvitaan aikaa kestäviä ratkaisuja.
Olkiluodon loppusijoituspaikka
Loppusijoitukselle on 2 vaihtoehtoa: pintaloppusijoitus tai syvä geologinen sijoitus. Vuonna 2000 Suomen hallitus päätyi geologiseen loppusijoitukseen. Olkiluodossa tehtiin tutkimuksia vuosikymmenen ajan, jotta geologiset olosuhteet saatiin kartoitettua. Tutkimuksissa todettiin, että Olkiluoto on paras vaihtoehto loppusijoituspaikalle. Posiva pystyi määrittelemään loppusijoituspaikan sijainnin tarkasti poraamalla reikiä kallioperään ja ottamalla pohjavesinäytteitä. Loppusijoituspaikaksi valittiin kohta, jossa kallion halkeilu ja pohjaveden liike on vähäistä.
Posivan tiedottaja Pasi Tuohimaa kertoo: "Vuonna 2004 Posiva teki alustavia suunnitelmia ONKALO-nimisestä loppusijoituspaikasta. Suomen hallitus myönsi projektille rakennusluvan vuonna 2015. ONKALO sijaitsee 430 metrin syvyydessä. Tällä hetkellä ONKALO jatkaa laajentumistaan, ja sen tunneleista tulee lopulta noin 50 kilometriä pitkiä."
Huolellinen ennakkovalmistelu ja testaus on tärkeää. Kallioperän tutkimuksella varmistetaan, että laitos toimii pitkään ja myös äärioloissa, kuten maanjäristyksissä tai tulevissa jääkausissa.
Suomessa käytetään Ruotsissa kehitettyä menetelmää
Ruotsin ydinjätteiden hallintayhtiö SKB on kehittänyt loppusijoitukseen KBS-3-nimisen menetelmän, jota tullaan käyttämään myös Suomessa.
Ruotsissa menetelmää on käytetty Forsmarkin ydinvoimalan läheisyydessä, Tukholman pohjoispuolella. Ruotsin loppusijoituspaikan odotetaan aloittavan toimintansa 2030-luvun puolivälin jälkeen, kun kaikki tarvittavat luvat on saatu.
Posiva ja SKB ovat tehneet pitkään yhteistyötä loppusijoitusratkaisujen parissa. Yhteistyö kannattaa, sillä kallioperän olosuhteet ovat samankaltaiset molemmissa maissa.
KBS-3-menetelmässä ydinjäte suojataan kolmella eri kerroksella:
1. Kuparikapseli
- 6 000 kuparikapseliin säilötään 12 000 tonnia ydinjätettä.
Kapselin valurautainen sisäosa varmistaa vakauden, ja kuparikuori estää ruostumisen.
2. Bentoniittisavi
- Kuparikapselit ympäröidään savella.
- Savi pitää kapselit paikallaan.
- Savi suojaa kapseleita myös vedeltä ja kallioperän liikkeiltä.
3. Kallioperä
- Kapselit sijoitetaan turvallisesti noin 500 metrin syvyyteen maan alle.
Kansainvälinen yhteistyö avainasemassa
Jokainen maa on vastuussa omasta ydinjätteestään. Tällä hetkellä yli 50 maata tutkii maansa geologisia olosuhteita ja vaihtoehtoja ydinjätteen loppusijoitukselle.
Ranskassa Cigeo-niminen loppusijoituspaikka otetaan käyttöön luultavasti vuonna 2035. Ranskan kansallinen radioaktiivisen jätteenhallintavirasto Andra rakentaa laitoksen Meusen ja Haute-Marnen maakuntiin.
Kansainvälinen yhteistyö on olennaista, kun maat kartoittavat ratkaisuja ydinjätteen loppusijoitukselle.
Jenny Rees, SKB:n tiedottaja korostaa, että maat pohtivat ratkaisuja yhdessä: Tällä hetkellä on tärkeää miettiä, miten tieto loppusijoituspaikkojen sijainnista ja toiminnallisuudesta välitetään tuleville sukupolville. Useat maat tarkastelevat yhdessä erilaisia ideoita ja toimintamalleja.
